Viikot vierii..

Taas on näköjään vierähtänyt luvattoman paljon aikaa edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin ne päivät ja viikot vaan katoaa johonkin, ja Salvostakin on tässä välissä tullut ihan huomaamatta jo iso poika. Hampaiden vaihtumista on seurailtu tiiviisti, ja nyt kaikki maitohampaat ovatkin jo väistyneet tieltä, ja antaneet tilaa uusille hampaille. Hetkellisesti suussa olivat kaikki kulmahampaat tuplana, ja muutaman päivän ajan Salvo olikin melkoinen torahammashirviö niiden kulmiensa kanssa. Nyt ovat kuitekin kaikki kulmuritkin pudonnet suusta, ja torahammashirviöstä on kuoriutunu komea miehen alku :) Hampaiden vaihtumisen aikoihin alkoi myös appenzellin tuotemerkki, kippurahäntä, kiertyä oikean malliseksi. Vielä 4 kuukauden ikäisen Salvon häntä oli melko säälittävä huiskula, mutta lyhyen ajan sisään se meni hienosti rullalle, ja nykyään sitä harvemmin enää kovin suorana näkeekään.

Harrastusrintamalla on kesän ajan ollut vähän hiljaisempaa, ja tottistelua on touhuttu lähinnä kotona lomapuuhasteluna. Kesäkuun alussa käytiin Lieksassa Sennenkoirien PK-leirillä ihmettelemässä metsäjäljen alkeita, ja Salvo ajoi viikonlopun aikana ensimmäiset kymmenkunta jälkeään nurmikentällä. Ensimmäiset jäljet olivat mitaltaan noin 10-40 metriä, ja niitä vanhennettiin 5 minuutista 3 tuntiin (ensimmäinen jälki ajettiin heti, viikonlopun jälkeen mökkipihassa vähän pidempi kolmen tunnin jälki). Leiriltä oli Salvon päähän jäänyt varmaankin myös termi "esineruutu", sillä heti leirin jälkeen se tomerana kantoi minulle mökkipihan nurmikolle pudonneet auton avaimet suoraan kouraan.

Leirillä ja muutenkin kesän aikana Salvo on päässyt tapaamaan yhtä lukuunottamatta kaikkia veljeksiään. Melko tasavahvaa porukkaa tuntuvat kaikki olevan, ja pentujen leikit ovat olleet todella kivaa seurattavaa. Yhden veljeksen kanssa käytiin jopa meressä asti peuhaamassa :) Tietysti myös veljesten omistajien sekä kasvattajan kanssa on ollut mukava olla yhteyksissä ja vaihtaa kuulumisia.

Salvo ja Armas Yyterissä

Salvo ja Aatu Lieksassa

Edelleenkin voin tyytyväisenä todeta, että Salvo on kaikkea ja enemmän mitä koiraltani toivoin. Kodin yhteinen arki sujuu todella hienosti, ja jopa vieraat ovat intoutuneet kehumaan hyvin käyttäytyvää nuorta miestä. Ei voi olla muuta kuin ylpeä, ja lähettää kasvattajalle suuret kiitokset maailman parhaasta perheenjäsenestä. Tämä kaikkihan on tietysti tyyntä myrskyn edellä, ja nurkan takana kummittelee jo murrosikä-hurrikaani. Toivon mukaan olen koirani valmistellut siihen myrskytykseen niin hyvin, että murkkumörköilystäkin selvitään kunnialla, ja onnellinen arki voi jatkua nomaaliin tahtiinsa.

Teini-ikäisen toilailuja odotellessa, stressitöntä ja aurinkoista kesää kaikille! :)