Näyttelyuran avajaiset ja syystunnelmia

Salvon kanssa avattiin eilen näyttelyura sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Valkeakoskella. Erkkariin oli ilmoitettu ennätysmäärä appenzelleja, 43 kappaletta. Salvo kisasi pikkupentujen (5-7 kk) ryhmässä, ja samassa ryhmässä olivat mukana kaikki Salvon veljekset. Ryhmään ei oltu ilmoitettu ketään muuta kuin nämä viisi urosta, joten melko tasaista Hakuhauskailun menoa sai tuomari ihmetellä :) Arvostelun yhteydessä tuomari totesikin, että poikia on todella vaikea laittaa oikein mihinkään järjestykseen. Järjestys kuitenkin päätettiin, ja Salvo päätyi kolmanneksi KP:n (kunniapalkinto) kera. Kirjallisessa arvostelussa todetaan seuraavaa: "Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, Hyvät pään mittasuhteet, purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen häntä. Ikäisekseen hyvä runko, riittävä luusto, oikein kulmautunut, hyvä karva ja väritys - pieni niskaläikkä. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, ja askel saisi olla voimakkaapi. Tällä hetkellä hieman takakorkea". Muutkin veljekset saivat hienot arvostelut, ja tärkein tavoite toteutui: kaikilla oli kivaa, ja kotiin päästyä sohvan nurkkaan rojahti väsynyt ja onnellinen, maailman paras koira.

Syksyn uhkaavasti lähestyessä, ollaan Salvon kanssa lähinnä otettu kaikki ilo irti metsälenkeistä ja uimisesta, vielä kun järvessä tarkenee ja metsässä pääsee kulkemaan. Talvelle meillä ei oikein ole mitään suunnitelmia harrastusrintamalla. Täytyisi vähän aktivoitua sen suhteen, ja koittaa löytää joku talvikaudelle sopiva mukava yhteinen harrastus. Pilkkiretkiä ja jäällä seikkailua on varmastikin luvassa, mutta niiden rinnalle täytyisi vähintään jotain aivojumppaa keksiä :) Salvolla riittää motivaatiota ja intoa mihin tahansa tekemiseen, mutta oman "kilpailuviettini" puuttuessa harrastusten tavoitteena on lähinnä se, että sekä koiralla että omistajalla on kivaa. Tottistelun ja metsäjäljen kanssa touhutessa on ollut ihan huikeaa seurata Salvon kehitystä. Tällä hetkellä molempia edellämainittuja harrastuksia on puuhailtu lähinnä itsekseen ilman mitään treeniporukkaa, joten varmasti edistystä olisi voinut tapahtua enemmänkin, jos olisi vieressä joku antamassa palautetta treeneistä.

Sunnuntaiaamun laiskottelun vastapainoksi taidetaan kohta lähteä Salvon kanssa uimaan, ja samalla otetaan vähän keppitreeniä takaisin tullessa. Keppejä ollaan tähän asti treenailtu lähinnä niin, että lenkkeillään ensin jonnekin, menomatkalla pudotellaan kepit tien/polun sivuun ja takaisin tullessa Salvo saa kehut ja namia kepin ilmaistessaan. Yleensä kepit tuppaavat vielä menemään suuhun, lähinnä oman hitaan reagoinnin takia, mutta tärkeintä lienee tässä vaiheessa, että niitä keppejä löytyy ja niiden etsimiseen riittää kiinnostusta :)