Eläinlääkäriä, edistystä ja erämaata

Hieman on jo aikaa ehtinyt vierähtää edellisestä postauksesta, ja pienen koiran elämässä on ehtinyt tapahtua taas kaikenlaista jännittävää.

Salvon kanssa käytiin viime viikon tiistaina eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset. Painoa oli lääkärin vaa'an mukaan 10,7 kiloa, ja eläinlääkärin mukaan se oli juuri sopivasti. Salvo olikin lääkärin mielestä oikein sopusuhtainen ja reipas poika, josta "todella löytyy sitä Alkuvoimaa" :) Alkuvoima ilmeni eläinlääkärin hurrrrrrrrrrjana pusutteluna ja lievänä vastarintana hampaita katsottaessa. Lääkärikäynti meni ihan mukavasti, vaikka jouduttiinkin odottelemaan vähän turhan pitkä aika, kun lääkäri otti meidät vastaan reilun puoli tuntia myöhässä. Jotta ei olisi ihan hermot mennyt odotteluun, kulutettiin aikaa lääkäriaseman pihaa kierrellessä ja tottis-harjoituksia tehdessä.

Autoilua harjoittelemassa

Eläinlääkärin aulan lisäksi perustottelevaisuutta ollaan harjoiteltu päivittäin kotona, ja kerran viikossa myös Pirkanmaan Sennenin järjestämällä pentutottiskurssilla. Salvo on ollut todella nopea oppimaan, ja lukee ohjaajaa paremmin kuin ohjaaja lukee koiraa. Erityisesti rauhoittumista ja paikallaoloa ollaan harjoiteltu, ja se onnistuukin jo todella hienosti. Tottistreeneissä harjoitellaan myös toisten koirien ja ihmisten kohtaamista sekä tehdään käsittelyharjoituksia. Salvo ei ole kovinkaan varautunut, ja varsinkin ihmisten kohtaamisessa on ollut harjoittelemista - meidän tättähäärä kun haluaisi mennä ja pusuttaa kaikki ihmiset litimäräksi. Pusuttelun jälkeen ihmiset pitäisi myös saada pidettyä kasassa, ja Salvon mielestä on aika harmillista, että ne ihmiset jossain vaiheessa karkaa johonkin paimentamisen ulottumattomiin. Tässäkin on kuitenkin jo aika hyvin edistytty, ja varsinkin hihnassa ollessaan Salvo tulee pyydettäessä takaisin viereen, eikä lähde perään kiitämään. Harjoituksia ei ole kyllä juurikaan auttanut se, että esimerkiksi mökkireissulla huoltoasemilla pysähtyessä ihmiskohtaamiset meni niin, että vastaan tuli ihminen, käskytin Salvoa ("Salvo ei mene", kiinnitin huomiota muualle tms), ja Salvo totteli tasan tarkkaan siihen asti, kun vastaantuleva ihminen (joka ihan varmasti kuuli, että olin juuri kieltänyt koiraa menemästä luo) huutaa "HEII IHANA KOIRA TÄNNE TÄNNE TÄNNE TUI TUI TUI".  Olisko kellään jotain tehokkaita vinkkejä ihmisten karkottamiseen..?

Onneksi määränpää mökkireissulla oli sen verran erämaassa (hähää, sain kaikki otsikon aiheet mainittua tekstissä), että siellä ei paljon ihmiskohtaamisia tarvinnut harjoitella. Reissussa oli koko ajan noin 5 astetta lämmintä ja vettä satoi, joten suurin osa ajasta vietettiin takkatulen ääressä masut täynnä Oulujärven ahvenia. Tuli reissun aikana sentään ulkonakin oltua, ja Salvo olikin melko onnessaan päästessään metsään juoksentelemaan. Aika tiukasti Salvo vielä pysyy metsälenkeillä ihan jalassa kiinni, ja lähtee vierestä lähinnä jos sille heittelee keppiä tai käpyjä. Kun puolessavälissä metsälenkkiä kääntyi takaisin tulosuuntaan, niin Salvo lähti vähän rohkeammin tutkiskelemaan edelle tuttua reittiä. Kun tutkimusmatkailija huomasi, ettei perästä enää kuulukaan puhetta ja oksien rapinaa, niin täytyi hetkeksi pysähtyä ja varmistaa, että tuleehan se 

palvelusväki vielä perässä.

Kuuliainen metsäläinen :)

Kaiken kaikkiaan Salvo on superhuippu ja hieno kullanmussukka, joka oppii nopeasti ja jaksaa yllättää positiivisesti. Toistaiseksi kaikki muutkin Salvoon tuttavuutta tehneet ovat olleet samaa mieltä :)

Alkuvoiman Alkusanat

Appenzellinpaimenkoirauros Hakuhauskan Alkuvoima, kotoisammin Salvo, on kotiutunut meille nyt noin kahden viikon ajan. Alunperin ei ollut tarkoitus mitään erillistä Salvon touhuille pyhitettyä blogia perustaa, mutta koska tällä hurmurilla on jo niin suuri fanijoukko, ajattelin että lienee helpompi koota parhaat palat kaikkien näkyville samaan paikkaan.

Hakuhauskan Alkuvoima "Salvo"

Salvo syntyi laskiaistiistaina 12.2. Mynämäellä kasvattajansa luona, ja meille Salvo kotiutui hieman yli 7-viikkoisena 4.4. torstaina. Syntymäpainosta (440 g) on tultu hienosti yhdeksässä viikossa eteenpäin, ja eilen vaaka näytti noin 7,8 kiloa. Mahaa on kasvateltu pääasiassa raakaruokinnalla, mutta kerran on jo vedellä turvotettuja nappuloitakin testattu, etteivät ole tarpeen tullen ihan vieras juttu nekään. Jotta maha ei ihan liikaa pääsisi kasvamaan, on Salvo touhuillut sekä sisällä että ulkona kaikenlaista. Hihnassa kulkemistakin on jo jonkin verran harjoiteltu aamulenkkien yhteydessä ja pentutottiskurssilla.

Tätä kirjoittaessa Salvo hepuloi tämän päivän viimeisiä energioitaan juoksemalla kongi suussa eteisen ja olohuoneen väliä. Välillä pitää pysähtyä ja murahtaa muille leluille ohi mennessä. Muun jumpan ohessa on harrastettu jo vähän aivojumppaakin, ja Salvo osaa jo istua, mennä maahan, seurata, tulla viereen istumaan, etsiä nameja olohuoneen lattialta ja kärsivällisyyttäkin riittää jo sen verran, että "odota" sana alkaa vähitellen upota päähän, eikä toope ryntää kimppuun heti kun olis herkkua tarjolla.

Sosiaalistamista ollaan harrastettu tottiskentällä, kotipihassa ja sukulaisten luona. Uudet ihmiset Salvo ottaa vastaan märällä suukolla ja suurella innolla, mutta muiden koirien kanssa on vielä harjoittelemista. Naapurin corgimummo pelkäsi Salvoa, ja toisen naapurin noutajatytölle piti nostaa karvat pystyyn ihan varmuuden vuoksi. Kultaisennoutajan kanssa kuitenkin päästiin ihan nuuskinta-asteelle, kun huomattiin ettei se oikeastaan olekaan mikään ihan hirvee peto.

Kaiken kaikkiaan Salvo on jo nyt enemmän kuin mitä olisi pennulta osannut odottaa ja toivoa. Opit menevät päähän ihan uskomatonta vauhtia - vielä ei olla opittu edes oikein mitään kovin pahoja tapoja - ja muutenkin yhteiselo on sujunut melko vaivattomasti. Yhteiselon sujuvuutta vahvistetaan jatkossakin selkeillä säännöillä ja reilulla kohtelulla. Myös harrastusrintamalla aktivoidutaan vähitellen, ja nyt onkin jo paikka varattuna kesäkuun PK-leirille Lieksaan. Tälle vuodelle tavoitteena on ainakin elokuussa Valkeakoskella pidettävään erikoisnäyttelyyn osallistuminen ja perustottelevaisuuden hiominen.

Salvolta alkaa vähitellen vauhti hiipumaan tältä illalta, joten ehkä on omistajankin syytä vetäytyä vähitellen nukkumaan. Katsotaan miten ahkerasti jaksan tätä blogia päivitellä. Salvolla ainakin riittää virtaa ja omia ajatuksia sen verran, että tuskin ainakaan jutut loppuu kesken :)