Näyttelyuran avajaiset ja syystunnelmia

Salvon kanssa avattiin eilen näyttelyura sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä Valkeakoskella. Erkkariin oli ilmoitettu ennätysmäärä appenzelleja, 43 kappaletta. Salvo kisasi pikkupentujen (5-7 kk) ryhmässä, ja samassa ryhmässä olivat mukana kaikki Salvon veljekset. Ryhmään ei oltu ilmoitettu ketään muuta kuin nämä viisi urosta, joten melko tasaista Hakuhauskailun menoa sai tuomari ihmetellä :) Arvostelun yhteydessä tuomari totesikin, että poikia on todella vaikea laittaa oikein mihinkään järjestykseen. Järjestys kuitenkin päätettiin, ja Salvo päätyi kolmanneksi KP:n (kunniapalkinto) kera. Kirjallisessa arvostelussa todetaan seuraavaa: "Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, Hyvät pään mittasuhteet, purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen häntä. Ikäisekseen hyvä runko, riittävä luusto, oikein kulmautunut, hyvä karva ja väritys - pieni niskaläikkä. Liikkuu hieman ahtaasti takaa, ja askel saisi olla voimakkaapi. Tällä hetkellä hieman takakorkea". Muutkin veljekset saivat hienot arvostelut, ja tärkein tavoite toteutui: kaikilla oli kivaa, ja kotiin päästyä sohvan nurkkaan rojahti väsynyt ja onnellinen, maailman paras koira.

Syksyn uhkaavasti lähestyessä, ollaan Salvon kanssa lähinnä otettu kaikki ilo irti metsälenkeistä ja uimisesta, vielä kun järvessä tarkenee ja metsässä pääsee kulkemaan. Talvelle meillä ei oikein ole mitään suunnitelmia harrastusrintamalla. Täytyisi vähän aktivoitua sen suhteen, ja koittaa löytää joku talvikaudelle sopiva mukava yhteinen harrastus. Pilkkiretkiä ja jäällä seikkailua on varmastikin luvassa, mutta niiden rinnalle täytyisi vähintään jotain aivojumppaa keksiä :) Salvolla riittää motivaatiota ja intoa mihin tahansa tekemiseen, mutta oman "kilpailuviettini" puuttuessa harrastusten tavoitteena on lähinnä se, että sekä koiralla että omistajalla on kivaa. Tottistelun ja metsäjäljen kanssa touhutessa on ollut ihan huikeaa seurata Salvon kehitystä. Tällä hetkellä molempia edellämainittuja harrastuksia on puuhailtu lähinnä itsekseen ilman mitään treeniporukkaa, joten varmasti edistystä olisi voinut tapahtua enemmänkin, jos olisi vieressä joku antamassa palautetta treeneistä.

Sunnuntaiaamun laiskottelun vastapainoksi taidetaan kohta lähteä Salvon kanssa uimaan, ja samalla otetaan vähän keppitreeniä takaisin tullessa. Keppejä ollaan tähän asti treenailtu lähinnä niin, että lenkkeillään ensin jonnekin, menomatkalla pudotellaan kepit tien/polun sivuun ja takaisin tullessa Salvo saa kehut ja namia kepin ilmaistessaan. Yleensä kepit tuppaavat vielä menemään suuhun, lähinnä oman hitaan reagoinnin takia, mutta tärkeintä lienee tässä vaiheessa, että niitä keppejä löytyy ja niiden etsimiseen riittää kiinnostusta :)

Viikot vierii..

Taas on näköjään vierähtänyt luvattoman paljon aikaa edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin ne päivät ja viikot vaan katoaa johonkin, ja Salvostakin on tässä välissä tullut ihan huomaamatta jo iso poika. Hampaiden vaihtumista on seurailtu tiiviisti, ja nyt kaikki maitohampaat ovatkin jo väistyneet tieltä, ja antaneet tilaa uusille hampaille. Hetkellisesti suussa olivat kaikki kulmahampaat tuplana, ja muutaman päivän ajan Salvo olikin melkoinen torahammashirviö niiden kulmiensa kanssa. Nyt ovat kuitekin kaikki kulmuritkin pudonnet suusta, ja torahammashirviöstä on kuoriutunu komea miehen alku :) Hampaiden vaihtumisen aikoihin alkoi myös appenzellin tuotemerkki, kippurahäntä, kiertyä oikean malliseksi. Vielä 4 kuukauden ikäisen Salvon häntä oli melko säälittävä huiskula, mutta lyhyen ajan sisään se meni hienosti rullalle, ja nykyään sitä harvemmin enää kovin suorana näkeekään.

Harrastusrintamalla on kesän ajan ollut vähän hiljaisempaa, ja tottistelua on touhuttu lähinnä kotona lomapuuhasteluna. Kesäkuun alussa käytiin Lieksassa Sennenkoirien PK-leirillä ihmettelemässä metsäjäljen alkeita, ja Salvo ajoi viikonlopun aikana ensimmäiset kymmenkunta jälkeään nurmikentällä. Ensimmäiset jäljet olivat mitaltaan noin 10-40 metriä, ja niitä vanhennettiin 5 minuutista 3 tuntiin (ensimmäinen jälki ajettiin heti, viikonlopun jälkeen mökkipihassa vähän pidempi kolmen tunnin jälki). Leiriltä oli Salvon päähän jäänyt varmaankin myös termi "esineruutu", sillä heti leirin jälkeen se tomerana kantoi minulle mökkipihan nurmikolle pudonneet auton avaimet suoraan kouraan.

Leirillä ja muutenkin kesän aikana Salvo on päässyt tapaamaan yhtä lukuunottamatta kaikkia veljeksiään. Melko tasavahvaa porukkaa tuntuvat kaikki olevan, ja pentujen leikit ovat olleet todella kivaa seurattavaa. Yhden veljeksen kanssa käytiin jopa meressä asti peuhaamassa :) Tietysti myös veljesten omistajien sekä kasvattajan kanssa on ollut mukava olla yhteyksissä ja vaihtaa kuulumisia.

Salvo ja Armas Yyterissä

Salvo ja Aatu Lieksassa

Edelleenkin voin tyytyväisenä todeta, että Salvo on kaikkea ja enemmän mitä koiraltani toivoin. Kodin yhteinen arki sujuu todella hienosti, ja jopa vieraat ovat intoutuneet kehumaan hyvin käyttäytyvää nuorta miestä. Ei voi olla muuta kuin ylpeä, ja lähettää kasvattajalle suuret kiitokset maailman parhaasta perheenjäsenestä. Tämä kaikkihan on tietysti tyyntä myrskyn edellä, ja nurkan takana kummittelee jo murrosikä-hurrikaani. Toivon mukaan olen koirani valmistellut siihen myrskytykseen niin hyvin, että murkkumörköilystäkin selvitään kunnialla, ja onnellinen arki voi jatkua nomaaliin tahtiinsa.

Teini-ikäisen toilailuja odotellessa, stressitöntä ja aurinkoista kesää kaikille! :)

Eläinlääkäriä, edistystä ja erämaata

Hieman on jo aikaa ehtinyt vierähtää edellisestä postauksesta, ja pienen koiran elämässä on ehtinyt tapahtua taas kaikenlaista jännittävää.

Salvon kanssa käytiin viime viikon tiistaina eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset. Painoa oli lääkärin vaa'an mukaan 10,7 kiloa, ja eläinlääkärin mukaan se oli juuri sopivasti. Salvo olikin lääkärin mielestä oikein sopusuhtainen ja reipas poika, josta "todella löytyy sitä Alkuvoimaa" :) Alkuvoima ilmeni eläinlääkärin hurrrrrrrrrrjana pusutteluna ja lievänä vastarintana hampaita katsottaessa. Lääkärikäynti meni ihan mukavasti, vaikka jouduttiinkin odottelemaan vähän turhan pitkä aika, kun lääkäri otti meidät vastaan reilun puoli tuntia myöhässä. Jotta ei olisi ihan hermot mennyt odotteluun, kulutettiin aikaa lääkäriaseman pihaa kierrellessä ja tottis-harjoituksia tehdessä.

Autoilua harjoittelemassa

Eläinlääkärin aulan lisäksi perustottelevaisuutta ollaan harjoiteltu päivittäin kotona, ja kerran viikossa myös Pirkanmaan Sennenin järjestämällä pentutottiskurssilla. Salvo on ollut todella nopea oppimaan, ja lukee ohjaajaa paremmin kuin ohjaaja lukee koiraa. Erityisesti rauhoittumista ja paikallaoloa ollaan harjoiteltu, ja se onnistuukin jo todella hienosti. Tottistreeneissä harjoitellaan myös toisten koirien ja ihmisten kohtaamista sekä tehdään käsittelyharjoituksia. Salvo ei ole kovinkaan varautunut, ja varsinkin ihmisten kohtaamisessa on ollut harjoittelemista - meidän tättähäärä kun haluaisi mennä ja pusuttaa kaikki ihmiset litimäräksi. Pusuttelun jälkeen ihmiset pitäisi myös saada pidettyä kasassa, ja Salvon mielestä on aika harmillista, että ne ihmiset jossain vaiheessa karkaa johonkin paimentamisen ulottumattomiin. Tässäkin on kuitenkin jo aika hyvin edistytty, ja varsinkin hihnassa ollessaan Salvo tulee pyydettäessä takaisin viereen, eikä lähde perään kiitämään. Harjoituksia ei ole kyllä juurikaan auttanut se, että esimerkiksi mökkireissulla huoltoasemilla pysähtyessä ihmiskohtaamiset meni niin, että vastaan tuli ihminen, käskytin Salvoa ("Salvo ei mene", kiinnitin huomiota muualle tms), ja Salvo totteli tasan tarkkaan siihen asti, kun vastaantuleva ihminen (joka ihan varmasti kuuli, että olin juuri kieltänyt koiraa menemästä luo) huutaa "HEII IHANA KOIRA TÄNNE TÄNNE TÄNNE TUI TUI TUI".  Olisko kellään jotain tehokkaita vinkkejä ihmisten karkottamiseen..?

Onneksi määränpää mökkireissulla oli sen verran erämaassa (hähää, sain kaikki otsikon aiheet mainittua tekstissä), että siellä ei paljon ihmiskohtaamisia tarvinnut harjoitella. Reissussa oli koko ajan noin 5 astetta lämmintä ja vettä satoi, joten suurin osa ajasta vietettiin takkatulen ääressä masut täynnä Oulujärven ahvenia. Tuli reissun aikana sentään ulkonakin oltua, ja Salvo olikin melko onnessaan päästessään metsään juoksentelemaan. Aika tiukasti Salvo vielä pysyy metsälenkeillä ihan jalassa kiinni, ja lähtee vierestä lähinnä jos sille heittelee keppiä tai käpyjä. Kun puolessavälissä metsälenkkiä kääntyi takaisin tulosuuntaan, niin Salvo lähti vähän rohkeammin tutkiskelemaan edelle tuttua reittiä. Kun tutkimusmatkailija huomasi, ettei perästä enää kuulukaan puhetta ja oksien rapinaa, niin täytyi hetkeksi pysähtyä ja varmistaa, että tuleehan se 

palvelusväki vielä perässä.

Kuuliainen metsäläinen :)

Kaiken kaikkiaan Salvo on superhuippu ja hieno kullanmussukka, joka oppii nopeasti ja jaksaa yllättää positiivisesti. Toistaiseksi kaikki muutkin Salvoon tuttavuutta tehneet ovat olleet samaa mieltä :)

Alkuvoiman Alkusanat

Appenzellinpaimenkoirauros Hakuhauskan Alkuvoima, kotoisammin Salvo, on kotiutunut meille nyt noin kahden viikon ajan. Alunperin ei ollut tarkoitus mitään erillistä Salvon touhuille pyhitettyä blogia perustaa, mutta koska tällä hurmurilla on jo niin suuri fanijoukko, ajattelin että lienee helpompi koota parhaat palat kaikkien näkyville samaan paikkaan.

Hakuhauskan Alkuvoima "Salvo"

Salvo syntyi laskiaistiistaina 12.2. Mynämäellä kasvattajansa luona, ja meille Salvo kotiutui hieman yli 7-viikkoisena 4.4. torstaina. Syntymäpainosta (440 g) on tultu hienosti yhdeksässä viikossa eteenpäin, ja eilen vaaka näytti noin 7,8 kiloa. Mahaa on kasvateltu pääasiassa raakaruokinnalla, mutta kerran on jo vedellä turvotettuja nappuloitakin testattu, etteivät ole tarpeen tullen ihan vieras juttu nekään. Jotta maha ei ihan liikaa pääsisi kasvamaan, on Salvo touhuillut sekä sisällä että ulkona kaikenlaista. Hihnassa kulkemistakin on jo jonkin verran harjoiteltu aamulenkkien yhteydessä ja pentutottiskurssilla.

Tätä kirjoittaessa Salvo hepuloi tämän päivän viimeisiä energioitaan juoksemalla kongi suussa eteisen ja olohuoneen väliä. Välillä pitää pysähtyä ja murahtaa muille leluille ohi mennessä. Muun jumpan ohessa on harrastettu jo vähän aivojumppaakin, ja Salvo osaa jo istua, mennä maahan, seurata, tulla viereen istumaan, etsiä nameja olohuoneen lattialta ja kärsivällisyyttäkin riittää jo sen verran, että "odota" sana alkaa vähitellen upota päähän, eikä toope ryntää kimppuun heti kun olis herkkua tarjolla.

Sosiaalistamista ollaan harrastettu tottiskentällä, kotipihassa ja sukulaisten luona. Uudet ihmiset Salvo ottaa vastaan märällä suukolla ja suurella innolla, mutta muiden koirien kanssa on vielä harjoittelemista. Naapurin corgimummo pelkäsi Salvoa, ja toisen naapurin noutajatytölle piti nostaa karvat pystyyn ihan varmuuden vuoksi. Kultaisennoutajan kanssa kuitenkin päästiin ihan nuuskinta-asteelle, kun huomattiin ettei se oikeastaan olekaan mikään ihan hirvee peto.

Kaiken kaikkiaan Salvo on jo nyt enemmän kuin mitä olisi pennulta osannut odottaa ja toivoa. Opit menevät päähän ihan uskomatonta vauhtia - vielä ei olla opittu edes oikein mitään kovin pahoja tapoja - ja muutenkin yhteiselo on sujunut melko vaivattomasti. Yhteiselon sujuvuutta vahvistetaan jatkossakin selkeillä säännöillä ja reilulla kohtelulla. Myös harrastusrintamalla aktivoidutaan vähitellen, ja nyt onkin jo paikka varattuna kesäkuun PK-leirille Lieksaan. Tälle vuodelle tavoitteena on ainakin elokuussa Valkeakoskella pidettävään erikoisnäyttelyyn osallistuminen ja perustottelevaisuuden hiominen.

Salvolta alkaa vähitellen vauhti hiipumaan tältä illalta, joten ehkä on omistajankin syytä vetäytyä vähitellen nukkumaan. Katsotaan miten ahkerasti jaksan tätä blogia päivitellä. Salvolla ainakin riittää virtaa ja omia ajatuksia sen verran, että tuskin ainakaan jutut loppuu kesken :)