Eläinlääkäriä, edistystä ja erämaata

Hieman on jo aikaa ehtinyt vierähtää edellisestä postauksesta, ja pienen koiran elämässä on ehtinyt tapahtua taas kaikenlaista jännittävää.

Salvon kanssa käytiin viime viikon tiistaina eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset. Painoa oli lääkärin vaa'an mukaan 10,7 kiloa, ja eläinlääkärin mukaan se oli juuri sopivasti. Salvo olikin lääkärin mielestä oikein sopusuhtainen ja reipas poika, josta "todella löytyy sitä Alkuvoimaa" :) Alkuvoima ilmeni eläinlääkärin hurrrrrrrrrrjana pusutteluna ja lievänä vastarintana hampaita katsottaessa. Lääkärikäynti meni ihan mukavasti, vaikka jouduttiinkin odottelemaan vähän turhan pitkä aika, kun lääkäri otti meidät vastaan reilun puoli tuntia myöhässä. Jotta ei olisi ihan hermot mennyt odotteluun, kulutettiin aikaa lääkäriaseman pihaa kierrellessä ja tottis-harjoituksia tehdessä.

Autoilua harjoittelemassa

Eläinlääkärin aulan lisäksi perustottelevaisuutta ollaan harjoiteltu päivittäin kotona, ja kerran viikossa myös Pirkanmaan Sennenin järjestämällä pentutottiskurssilla. Salvo on ollut todella nopea oppimaan, ja lukee ohjaajaa paremmin kuin ohjaaja lukee koiraa. Erityisesti rauhoittumista ja paikallaoloa ollaan harjoiteltu, ja se onnistuukin jo todella hienosti. Tottistreeneissä harjoitellaan myös toisten koirien ja ihmisten kohtaamista sekä tehdään käsittelyharjoituksia. Salvo ei ole kovinkaan varautunut, ja varsinkin ihmisten kohtaamisessa on ollut harjoittelemista - meidän tättähäärä kun haluaisi mennä ja pusuttaa kaikki ihmiset litimäräksi. Pusuttelun jälkeen ihmiset pitäisi myös saada pidettyä kasassa, ja Salvon mielestä on aika harmillista, että ne ihmiset jossain vaiheessa karkaa johonkin paimentamisen ulottumattomiin. Tässäkin on kuitenkin jo aika hyvin edistytty, ja varsinkin hihnassa ollessaan Salvo tulee pyydettäessä takaisin viereen, eikä lähde perään kiitämään. Harjoituksia ei ole kyllä juurikaan auttanut se, että esimerkiksi mökkireissulla huoltoasemilla pysähtyessä ihmiskohtaamiset meni niin, että vastaan tuli ihminen, käskytin Salvoa ("Salvo ei mene", kiinnitin huomiota muualle tms), ja Salvo totteli tasan tarkkaan siihen asti, kun vastaantuleva ihminen (joka ihan varmasti kuuli, että olin juuri kieltänyt koiraa menemästä luo) huutaa "HEII IHANA KOIRA TÄNNE TÄNNE TÄNNE TUI TUI TUI".  Olisko kellään jotain tehokkaita vinkkejä ihmisten karkottamiseen..?

Onneksi määränpää mökkireissulla oli sen verran erämaassa (hähää, sain kaikki otsikon aiheet mainittua tekstissä), että siellä ei paljon ihmiskohtaamisia tarvinnut harjoitella. Reissussa oli koko ajan noin 5 astetta lämmintä ja vettä satoi, joten suurin osa ajasta vietettiin takkatulen ääressä masut täynnä Oulujärven ahvenia. Tuli reissun aikana sentään ulkonakin oltua, ja Salvo olikin melko onnessaan päästessään metsään juoksentelemaan. Aika tiukasti Salvo vielä pysyy metsälenkeillä ihan jalassa kiinni, ja lähtee vierestä lähinnä jos sille heittelee keppiä tai käpyjä. Kun puolessavälissä metsälenkkiä kääntyi takaisin tulosuuntaan, niin Salvo lähti vähän rohkeammin tutkiskelemaan edelle tuttua reittiä. Kun tutkimusmatkailija huomasi, ettei perästä enää kuulukaan puhetta ja oksien rapinaa, niin täytyi hetkeksi pysähtyä ja varmistaa, että tuleehan se 

palvelusväki vielä perässä.

Kuuliainen metsäläinen :)

Kaiken kaikkiaan Salvo on superhuippu ja hieno kullanmussukka, joka oppii nopeasti ja jaksaa yllättää positiivisesti. Toistaiseksi kaikki muutkin Salvoon tuttavuutta tehneet ovat olleet samaa mieltä :)